Mitä henkilökohtainen apu on?

Myöntämisedellytykset täyttävällä vammaisella henkilöllä on henkilökohtaiseen apuun subjektiivinen oikeus eli määrärahoista riippumaton oikeus. Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun silloin, kun hän vammansa vuoksi tarvitsee toisen ihmisen apua arjessa.

Henkilökohtainen apu on itsemääräämisoikeutta tukeva vammaispalvelulain mukainen maksuton palvelu. YK:n vammaissopimus edellyttää henkilökohtaisen avun järjestämistä.

Mihin henkilökohtaista apua on mahdollista saada? 

Vastaavalla tavalla kuin nykyisin vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaista apua, jos hän tarvitsee toisen henkilön apua: 

1) päivittäisissä toimissa; 

2) työssä tai opiskelussa; tai 

3) vuorovaikutuksessa, vapaa-ajan toiminnassa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Laissa tarkoitettuja päivittäisiä toimia ovat esimerkiksi pukeutuminen ja henkilökohtaisen hygienian hoito, wc-käynnit sekä esimerkiksi liikkuminen, kotityöt sekä asiointi. Kotitöitä ovat muun muassa ruuan valmistaminen, siivoaminen tai vaatteiden ja kodin tekstiilien huoltaminen sekä muut tavanomaisesti itse tehtävät kotityöt. Päivittäisiä toimia ei tule tulkita liian kirjaimellisesti, sillä niiden ei ole välttämätöntä toistua joka päivä. Harvemmin tapahtuvien toimien tulee kuitenkin toistua jokseenkin säännöllisesti tietyin väliajoin.

Työhön saatava henkilökohtainen apu viittaa työsuhteeseen perustuvan työn ohella yritystoimintaan. Työ voi olla myös osa-aikaista. Enemmän harrastusluonteinen toiminta ei kuitenkaan ole työtä.

Opiskelu tarkoittaa sellaista opiskelua, joka johtaa tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tai parantaa valmiuksia tällaiseen opiskeluun taikka vahvistaa vammaisen henkilön ammattitaitoa ja parantaa hänen mahdollisuuttaan työllistyä. Tällaisena opiskeluna pidetään myös vammaisten valmentavaa koulutusta, eli TELMA:a (työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) ja esimerkiksi ammatilliseen perustutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta TUVA:a.

Myös perusopetuksessa lapsella tulee olla oikeus henkilökohtaiseen avustajaan silloin, kun hänen edellytyksiään osallistua opetukseen ei muuten voida taata. Perusopetuksen järjestäjällä on kuitenkin perusopetuslain nojalla ensisijaisesti velvollisuus järjestää oppilaan tarvitsema tuki mukaan lukien opetuksen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Myös toisen asteen opinnoissa opetuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään erityisopetuksessa olevan opiskelijan riittävän avustamisen, mutta jos oppilaitoksesta ei saa riittävää apua, toisen asteen opintoihin voi saada vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua.

Henkilökohtainen apu vuorovaikutukseen, vapaa-ajan toimintaan tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen edistää yhdenvertaisia osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia. Tätä kutsutaan vapaa-ajan avuksi. Näihin toimintoihin on luettavissa esimerkiksi tarvittava apu ystävien ja sukulaisten sekä muiden ihmisten tapaamisessa tai muussa yhteydenpidossa vammaisen henkilön omien valintojen mukaisesti. Vammaisella henkilöllä tulee olla oikeus muun muassa järjestötoimintaan, vapaaehtoistyöhön ja poliittiseen toimintaan osallistumiseen. Sama koskee erilaisia harrastusmahdollisuuksia sekä muunlaista opiskelua kuin joka johtaa tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tai parantaa valmiuksia tällaiseen opiskeluun taikka vahvistaa vammaisen henkilön ammattitaitoa ja parantaa hänen mahdollisuuttaan työllistyä.

Käytännössä henkilökohtaista apua on myönnetty kehitysvammaisille henkilöille pääasiassa vapaa-ajan toimintoihin, eikä estettä asumisen järjestämiseen henkilökohtaisen avun avulla ole. Tärkeintä on järjestää henkilökohtainen apu kullekin henkilölle parhaiten soveltuvalla järjestämistavalla.

Mihin avuntarve voi perustua?

Avun tarve voi johtua yhtä hyvin siitä, että henkilö ei kehitysvammansa vuoksi osaa tai ymmärrä tehdä asioita tai siitä, että fyysinen tai aistivamma on tekemisen esteenä. Henkilökohtaisella avulla tulee vastata juuri siihen avuntarpeeseen, joka henkilöllä on.

Henkilökohtaista apua on oikeus saada vamman tai sairauden aiheuttamasta pitkäaikaisesta toimintarajoitteesta seuraavan yksilöllisen tarpeen mukaan. Tällaisen tarpeen määrittelyyn vaikuttaa henkilön elämäntilanne kokonaisuutena. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi asumis- ja muut elinolosuhteet, perhetilanne, opiskelu, työelämä ja vapaa-ajan toiminnot. Myös palveluasumisen tai asumispalveluiden piirissä olevalla henkilöllä on oikeus saada asumispalveluiden lisäksi henkilökohtaista apua yksilöllisen tarpeensa mukaan. Sama koskee omaishoidon turvin läheistensä kanssa asuvien vammaisten henkilöiden mahdollisuutta saada henkilökohtaista apua tai tarvittaessa muuta osallisuutta tukevaa palvelua. Henkilökohtaista apua tulee saada sekä kotiin että kodin ulkopuolelle.

Itsehoitoa vastaavat toimenpiteet 

Henkilökohtaiseen apuun voi osana palvelun kokonaisuutta kuulua sellaisia avustajan toteuttamia itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon sekä pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon. Nämä ovat sellaisia toimenpiteitä, jotka vammainen henkilö tekisi itse ilman toimintarajoitteen aiheuttamaa estettä. Vastaavia toimenpiteitä tekevät myös vammaisen lapsen vanhemmat, omaishoitajat ja perhehoitajat. Itsehoito ei korvaa kotihoidon tai kotisairaanhoidon palveluita taikka muita terveydenhuollolle kuuluvia tehtäviä.

Lain perusteluissa on lueteltu, että itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi: 

• lääkkeen antaminen, 

• katetrointi, 

• haavan hoito.

Hyvinvointialueen on järjestettävä vammaiselle henkilölle ja tarvittaessa avustajalle itsehoitoa vastaavien toimenpiteiden edellyttämää ohjausta.